Olen päässyt elämässäni purjehtimaan suhteellisen paljonkin, vaikka lähipiiri ei ole purjevenettä omistanutkaan. Kuvassa olen purjehdusreissulla Helsingistä Hankoon kesällä 2018. Oikeastaan en erityisesti pidä purjehtimisesta. Matka oli hieno, mutta sitä varjostaa alttiuteni merisairauteen. Tuonkin matkalla koitin luovia läpi.
Luovia. Se onkin mielenkiintoinen sana. Tiesitkö sen olevan partitiivin monikko sanasta ”luova”? Se voi olla adjektiivi myös usealle luovalle ihmiselle. Useimmiten luovimista käytetään vaikeuksien välttelyn kuvaamiseen, kuten minä tuossa yllä. Luoviminen on kuitenkin myös purjehdustermi hankatuulen vastaiseen suuntaan pyrittäessä. Hankatuuli taas on ymmärtääkseni sivuttaistuulta.
Vastatuulen puhaltaessa purjeveneen tulee luovia, eli mennä ikään kuin siksakkia kohti määränpäätä.
Luova prosessi on joskus myös samanlaista luovimista. Aina ei tiedä, kuinka nopeasti tai hitaasti tulosta tulee. Siksi on vaikea joskus tietää, kauanko jossain projektissa kuluu. Joku voisi puhua myös luomisen tuskasta. Myös asiakkaan kanssa tulee välillä luovittua.
Mutta ei koskaan luovutettua! Luova matka on kuitenkin käymisen arvoinen. Kuten purjehdus Helsingistä Hankoon.
Aina kannattaa lähteä!