Eräs läheinen kerran mainitsi elämästäni jotain, mitä yllätyin hänen tietävän. Mietin, kuka oli kertonut tai mistä hän oli saanut tietää? Selvisi, että olin tehnyt aiheesta somepostauksen. Miten tämä tyyppi, joka ei somea käytä, on sen nähnyt? Sen takia, koska se kyllä on siellä, mutta ei siellä jätä kummemmin digitaalisia jälkiä.
Edellä mainittu tapaus tapahtui aikana, kun Facebookkiin tuli julkaistua aktiivisesti päivityksiä omasta elämästä. Ei ollut käsitystä, kuinka suurelle väelle somepäivitys näkyikään.
Varoitus stalkkereille: nykyään esimerkiksi Instagram-tarinoiden katseleminen jättää jäljen pariksi vuorokaudeksi, joten niin sanotut stalkkeritkin voivat jäädä kiinni.
Kuinka suojautua somestalkkereilta?
Jos haluat piilottaa julkaisusi mahdollisilta stalkkereilta, jaa vain sellaista, jonka haluat heidän näkevän. Toinen vaihtoehto on pitää seuraajalistat pieninä ja tarkkoina tai julkaista vain tietylle väelle, jonka huomaa Facebookista siitä, että maapallosymbolin sijaan on kahden tai kolmen henkilön symboli. Instagramissa yksityisen tilin lisäksi voi myös tarinat jakaa vain päättämällesi ryhmälle ja sen tunnistaa vihreästä ympyrästä profiilikuvan ympärillä. Tämän nähdessäsi olet henkilön sisäpiirissä.
Miksi stalkkerit ei tykkää, kommentoi tai jaa?
Siihen voi olla monta syytä. Aidon stalkkauksen lisäksi ilmeinen syy on, että näihin ei ole tarvetta. Ehkä kyseinen henkilö ei koe, että toimilla olisi hyötyä muuta kuin ehkä julkaisijalle, joka saisi noista kaikista näkyvyyttä. Kyseinen henkilö voi suojella myös omaa yksityisyyttään.
Stalkkeri masentuu todennäköisemmin
Kukapa ei olisi kuullut tai kokenut, kuinka Instagram täyttyy kauniista kuvista, joiden rinnalla oma arki kalpenee? Toki someen ladataan usein parhaita puolia, mutta asetelmalla on myös nähdäkseni sivustakatsojan vaikutelma. Kuvittele tilanne, että olet huoneessa, jossa kaikki ihastelee henkilöä tai hänen matkakuviaan tai saavutuksiaan ja olet mukana, mutta et tule nähdyksi tai kuulluksi. Olet kuuluisa kärpänen katossa. Tai tapettia seuraajalistassa. Psykologian professori Susan Krauss Whitbournen mukaan passiiviset somen käyttäjät ovatkin taipuvaisempia masennukseen.
Kateellisuuteen taipuvaisen kansan kannattaisi olla kuitenkin yrittää olla iloinen toisen saavutuksista. Itsekin huomaan, kun vaihtaa mielen asetuksen positiiviseksi, sillä on itsellekin positiivinen vaikutus. Ehkä jopa ottaa oppia esimerkiksi hakeutua yhteyteen. Vaikka sillä ensimmäisellä kommentilla.
Toisaalta, jos uutisvirta aiheuttaa vain kateutta ja ahdistusta, niin suosittelen etsimään jotain, joka innostaa ja kiinnostaa. Itsekin innostun välillä uusista seurattavista esimerkiksi harrastuksiin tai uusiin kiinnostusten kohteisiin liittyen.
Jos joku henkilön somekäyttäytyminen vaikuttaa epämielyttävältä, mutta et voi poistaa häntä kavereista, hänen julkaisunsa voi laittaa myös piiloon.
Ellei algoritmit ole sitä jo tehnyt, kun et tykkää.