Tein Tori-löydön, kaksi 60-luvun nojatuolia uudelleenverhoiltuna. Nämä pitää ostaa! Myyjä lupasi toimittaa nojatuolit, pyysi maksun vain käteisellä. Silloin tällöin käteistä tulee jostakin, mutta nyt ei ollut edes vaimolla. Mistä edes löytäisin automaatin? 🏧
Google Maps tiesi kertoa toimistoni läheisestä Otto-automaatista. Se oli vielä olemassa! Toisin kuin se, joka näytti tyhjää seinää street viewillä. Olemassa oleva sijaitsi vielä vastapäätä pankkikiinteistöä, josta 22 vuotta sitten sain ensimmäisen Visa Elektronini. Kuinka nostalgista! 🏦
Otto-automaatti oli samanlainen kuin silloin, kun käyttöraha oli usein käteistä. Edelleen piti laskeskella, että jos haluan 80 euroa ulos, pitää 90 ja 100 euron sijaan ottaa ensin 60 euroa ja sitten erillinen 20 euroa. Muuten saan viisikymppisiä ja kaksikymppisiä, joista ei saa tasarahaa: 80 euroa. 💶
Silloin nuorena miehenä joutui lisäksi jännittämään, onko siellä tilillä edes yli 20 euroa, että voi edes nostaa mitään. Otoista ei taida saada edelleenkään alle kaksikymppisiä. 2000-luvun alussa se oli vielä paljon isompi summa. Sitä sitten kirjoitteli kuitteja kassalla ja maksoi näkymättömällä rahalla. 💳
Jännitystä tällä kertaa lisäsi sateinen keli ja käteinen valuutta. Jouduin pitää huppua päässä, jonka vuoksi näytin varmaan epäilyttävältä, mutta epäilykset olivat omassa mielessäni, koska en nähnyt vilkuilla ympärilleni hupun suojasta. Onneksi sade piti vorot sisätiloissa. Mahtaako käteisen nostajien kyttäys olla enää edes tehokasta rikollisuutta? 🕵️♂️
Paperiraha. On siinä silti jotain arvokasta. Ei kyllä niin paljon, kuin markka-aikana, jolloin suuret setelit suunnitteli esikuvani Erik Bruun. Toivottavasti 99-vuotias jaksaa vielä osallistua uusien eurosetelien suunnittelukilpailuun! ✍️